The Sky’s the Limit

Donna M. Roberts

I recently spent a few days in London. The city has so much charisma and contagious energy that it’s hard to come away with one’s humanism demoralized, and yet this time I left London with my pessimism intact. The first day I was there I met up with some old school mates I hadn’t seen for years. Looking together at the city skyline, I remarked on how different it had looked when we last met, when there was no Shard, no London Eye, and maybe even no Gherkin.

My last day in London was spent in a conference where there was much talk around the utopian coupling of technology and progress in the early twentieth century. On seeing an image of the 1939 New York World Fair, I was struck at how much the sharp-ended skyscraping centre-piece known as the “Futurama” resembled the London Shard. Had we arrived, I wondered, at the “World of Tomorrow” fantastically imagined in pre-war New York?

What was so distinctive about the World Fairs was the rhetoric of competitive nationalism as a driving force in the upward march of progress. In Paris, the Eiffel Tower of 1889 pioneered a form of public-private expenditure that aimed to promote national technical prowess as well as indulging the masses in the sensations of the modern city. As Walter Benjamin observed, however, it was also a monument to the devious sublimation of public unrest, which, like most of the shock-and-awe technology of the world fairs, aimed to distract revolutionary ferment with the seductions of modern phantasmagoria. Nonetheless, the Eiffel Tower still remains a fabulous construction: technological innovation stripped of all function bar the desire to induce wonder and vertigo.

Stream-lined by the modern aesthetic, the Futurama tower represented a transition from the glorious uselessness of Eiffel’s erection to a model of functional futurity. But the New York event was no less a continuation of what Benjamin had observed: a phantasmagoria of national aspirations aimed at grooming public taste towards fantastically designed commodities. Public energies and private entrepreneurship thus drove the American dream onwards and upwards through a sky-fixated futurism that would continue with the astronomical achievements of NASA.

Futuristic dreams have always been carried by a public delirious for distracting and commodified phantasmagoria, but public energies and public good are no longer even a cynical smokescreen for the corporate domination of the skyline. Although it perpetuates the futuristic semiotics of construction, the Shard reflects the total elimination of the public as a national concern. With its corporate tumescence, the priapic skyline of London carries upwards no public optimism for the future. Funded by the Qatar royal family, casting its contemptuous shadow over English flags draped from bedsit windows below, the Shard is a dystopian Tower of Babel: a chilling monument to the death of collective dreaming.

Published in Voima 5/15

Taivas rajana?

Vietin taannoin muutamia päiviä Lontoossa. Kaupunki huokuu niin tarttuvaa karismaa ja energiaa, että sitä on lähes mahdotonta vastustaa. Tällä kertaa innostustani kuitenkin hämärsi epämääräinen varjo. Tapasin vanhoja ystäviä, joita en ollut nähnyt vuosiin, ja katselin heidän kanssaan kaupungin horisonttia. Tajusin, miten kovin erilaiselta se näytti, kun viimeksi tapasimme. Silloin ei ollut Shard-pilvenpiirtäjää, ei London Eye’tä, ei edes valtavaa suolakurkkua muistuttavaa Gherkin-tornia.

Viimeisen Lontoon-päiväni vietin konferenssissa, jossa oli paljon puhetta 1900-luvun alun edistys- ja teknologiautopioista. Nähdessäni kuvan vuoden 1939 New Yorkin maailmannäyttelystä hätkähdin, miten paljon teräväkärkinen Futurama-pilvenpiirtäjä muistutti Lontoon Shardia. Äkkiä tuntui kuin olisin saapunut sotien välisessä New Yorkissa piirrettyyn ”Tulevaisuuden maailmaan”.

Maailmannäyttelyissä on ollut silmiinpistävää kansallismielinen kilpailuhenki ja hengästynyt edistysusko. Vuonna 1889 Pariisissa Eiffel-torni edusti ensimmäisenä julkista sijoitusta, jonka tarkoitus oli todistaa kansallisen teknologiaosaamisen mahtavuutta ja samalla houkutella massat modernin kaupungin ihmeisiin. Mutta kuten Walter Benjamin havaitsi, torni oli myös häpeilemätön monumentti nykyaikaiselle, urbaanille elämysjanoisuudelle, joka on omiaan laimentamaan vallankumouksellista kuohuntaa. Niin tai näin, Eiffel-torni on yhä fantastinen rakennelma, jonka ainoa funktio on herättää hämmästystä ja huimausta.

Modernien virtausten mukaisesti Futurama-torni edusti siirtymää Eiffelin hyödyttömästä erektiosta kohti funktionaalista tulevaisuutta. New Yorkin näyttelyn päätarkoitus oli yhtä kaikki johdonmukaista jatkoa sille, minkä Benjamin oli aiemmin havainnut: yleisön maun muokkaaminen fantastisesti suunnitelluilla hyödykkeillä kohti kansallisia pyrkimyksiä. Yleisön tahto ja yksityinen yrittäjyys kuljettivatkin amerikkalaista unelmaa kohti taivaita tavoittelevaa futurismia ja lopulta NASAN astronomisia saavutuksia.

Futuristisia unelmia ovat aina kannatelleet yleisön optimistinen hurmio elämysten ja uusien hyödykkeiden äärellä. Mutta yleisön tarpeet ja ”yleinen hyvä” eivät ole enää pitkään aikaan toimineet edes kyynisenä savuverhona raivokapitalistiselle yritysmaailmalle, joka hallitsee ja määrittää kaupunkihorisonttia. Korporatiivisessa turpeudessaan Lontoon taivaanranta ei ennusta tulevaisuudelle hyvää. Shard-pilvenpiirtäjä paitsi ikuistaa futuristista semiotiikkaa, myös heijastaa täydellistä välinpitämättömyyttä yleisinhimillisiä arvoja ja niin kutsuttua tavallista kansaa kohtaan. Qatarin kuningashuoneen rahoittama fallos heittää pitkän ja halveksivan varjonsa yli alapuolellaan kyyhöttävien, englanninlipuin koristautuneiden yksiöiden. Se on kuin painajaismainen Baabelin torni: hyytävä monumentti kollektiivisen unelman kuolemalle.

Englannista suomentanut Tuuve Aro

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s